Anteeksiannosta
Pappani oli aikanaan harras uskovainen. Niin uskovainen, että kiersi ympäri suomea ja ruotsinkin puolella saarnaamassa jumalan sanaa. Häntä voitaneen kutsua saarnamieheksi. Ristiriitaisen tilanteesta tekee se, että omaa perhettä ja lapsiaan hän kohteli kaltoin, jos ei jakanut hänen uskoaan. Silloin hän käänsi katseensa pois ja asetti ehdon omalle huomiolleen. Jos olit uskossa, olit hänen suosiossaan, ja jos et ollut, et ollut hänelle enää tärkeä.
Oma perheeni eli kaukana hänestä ja hänen arvomaailmastaan. Lapsena tunsin hänet vieraaksi, eikä hän muistaakseni koskaan edes jutellut minulle. Pikemminkin pelkäsin ja vieroksuin häntä. Hänestä ei jäänyt minulle hyviä muistoja, ainoastaan tunnejälki siitä, miten vahvasti lapsi voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi ja hylätyksi oman isovanhemman kautta. Vielä pahempi tilanne oli äidilläni, joka sai suoraan eläessään kokea isänsä puolelta hylkäämistä ja väheksymistä monin eri tavoin. Kun pappa nukkui pois vuonna 1990, en halunnut käydä edes hänen hautajaisissaan. Olin silloin 18 -vuotias.
Myöhemmin kun olen alkanut näkemään maailman energiataajuuksia tarkemmin, ovat edesmenneet tulleet yhä lähemmäksi. Olen vuosien saatossa ns. kasvanut meedioksi eli ihmiseksi, jolla on yhteys henkimaailmaan. Tie ei ole ollut helppo mutta loppujen lopuksi palkitseva ja merkityksellinen itselleni.
Yhteyden laajetessa, oma pappani tuli luokseni viime talvena, 35 vuotta kuolemansa jälkeen. Ensin erään toisen meedion kautta ja toisen kerran suoraan minun eteeni. Pappani tuli pyytämään minulta anteeksi. Hän pyysi anteeksi sitä, miten oli meidän perhettä kohdellut. Hän sanoi minulle: " Anteeksi Minna, Ailan tyttö. Saarnasin rakkaudesta, mutta katso miten itse kohtelin teitä. Nyt ymmärrän, miten väärässä olinkaan."
Nämä sanat koskettivat minua ja jäivät mieleeni, ja aloittivat minussa anteeksi annon prosessin. Miten tärkeät nuo sanat olivatkaan! Ymmärsin, että pappani oli käynyt itsekin toisella puolella kasvun prosessia sielun tasolla lävitse. Käsittääkseni meille näytetään ja saamme sieluina kokea kuoleman jälkeen ne asiat, mitä olemme toisille aiheuttaneet. Me sielut voimme kasvaa ja suhteemme toisiimme voi muuttua kuoleman jälkeenkin. Nykyään pappani on yksi minun rakkaista, joka haluaa minulle hyvää ja sydämeni täyttää lämpö, kun ajattelen häntä. Katkeruus on kadonnut anteeksipyynnön ja anteeksiannon myötä.
Meillä on aina vapaus valita. Haluammeko kasvaa sieluina vai jäämmekö omaan egon ja ylpeyden vankilaamme. Voimme valita, näemmekö omat tekomme ja sanamme toisillemme korkeammasta käsin vai oman napamme kautta. Uskontojen varjolla on tehty liian paljon käännytystyötä, peloteltu ihmisiä, käytetty valtaa hallitakseen toisia, oikeutettu hirmutekoihin, hylätty omia perheen jäseniä ja ystäviä. Alkuperäisestä rakkauden sanasta on tullut ruma vallankäytön väline kuvitteellista vihollista vastaan. Ja sodat seuraavat toinen toistaan.
Ja ihmiset kyselevät: "Miksi jumala antaa näin tapahtua?" Ei se jumala annakaan, vaan ihmiset itse valitsevat toimia niin. Ihmisen oma valinta on toimia tietyllä lailla ja ihmisten omien valintojen kautta tämä maailma on mitä on.