Osa 5: Enkelit arjessa – parkkipaikoista pyhiin hetkiin

28.01.2026

Kuten jo kerroin aikaisemmin blogissa nro 1, olivat enkelit ensimmäisiä, jotka ilmestyivät elämääni herättäen minut totaalisesti unestani. Koen, että olen aina jotenkin aistinut heidät, mutta en ole ymmärtänyt asiaa. Lapsuudessani ei koskaan puhuttu näistä asioista, olen saanut luterilaisen kasvatuksen. Ja olen aika kovapäinen, enkä ihan helposti usko tällaisiin asioihin, ennen kuin sain kokea ne niin vahvasti myös kehollisesti, että minun oli pakko alkaa uskoa.

Hetki, jolloin näin suojelusenkelini

Muistan ensimmäisen kerran, kun näin oman suojelusenkelini paljain silmin muistaakseni vuonna 2013. Olin aikaisemmin pyytänyt, että saisin nähdä hänet. Oli aamu, ja kun heräsin, ajattelin että olenpa nukkunut pitkään, kun on niin valoisaa, kuin aurinko olisi paistanut täydellä terällä huoneessani. Muistan ihmetelleeni, että nythän on talvi ja pimeintä aikaa suomessa. Miten täällä voi olla niin valoisaa kuin kesällä?
Sitten havahduin, kun näin edessäni olevan ison makuuhuoneen peilini kautta makuuhuoneeni nurkassa suuren hahmon, joka loisti valtavan kauniisti eri värejä. Käänsin pääni häntä kohti ja ihastelin hämmästyneenä. Se energia ja värit, miltä hän näytti, ei ole tästä maailmasta. Näkyä on vähän vaikea kuvata ja pukea sanoiksi. Hän ikään kuin väreili ja loisti kauttaaltaan eli ääriviivat eivät olleet selkeät. Hän loisti persikkaisen, kultaisen, oranssin ja punaisen eri väreissä ja sävyissä. Näky oli ja on kaunein, mitä olen koskaan nähnyt ja sai minut kyyneliin. Näin hänet vain hetken ja sitten hän katosi.
Tämän jälkeen olen oppinut kuulemaan ja keskustelemaan hänen kanssaan ja aistin hänen läsnäolonsa tarpeen tullen. Se rakkauden tunne ja sanat, joita hän välittää, on pelastanut minun päiväni monta kertaa. Hän on nykyään yksi parhaista ystävistäni.

Enkelivaroituksia liikenteessä

Myöhemmin olen muistellut, kuinka minut on pelastettu onnettomuuksilta varoituksen sanoilla. Vasta myöhemmin ymmärsin, että suojelusenkelini on kuiskinut korvaani jo aikaisemmin ennen kuin havahduin hänen olemassaoloonsa kunnolla.
Ajoin kerran keväällä autollani sateisena päivänä Oulussa silloista kotia kohti. Satoi vettä ja asfalttitien pinta oli liukas johtuen sateesta. Silloin oli myös aika paljon liikennettä. Risteyksestä eteeni kaasutti vauhdilla mopolla joku poika, ja takarengas heittelehti sivuttain ja hänellä ilmeisesti oli hauskaa näin revitellessään moponsa kanssa. Pian lähestyimme liikenneympyrää, ja kuulin korvassani sanat, että "Hidasta vauhtia, tuo mopoilija tulee kaatumaan tuossa mutkassa". Hidastin vauhtia ja jätin reilun välin mopoilijaan. Ja niin hän kaatui vasemmalle kyljelleen siinä liikenneympyrässä, koska hänellä oli liian kova vauhti päällä sateisella asfaltilla. Säikähdin vähän ja ajattelin, että pitää mennä auttamaan. Mutta onneksi poika nousikin pystyyn ja jatkoi matkaansa. Onneksi ilmeisesti hänelle ei käynyt pahemmin. Jos minua ei olisi kehotettu hiljentämään, olisin saattanut ajaa pojan päälle.

Sekunnit, jotka muuttivat kaiken

Toisen kerran muistan, kun ajoin moottoritiellä oikealla kaistalla aika lujaa, vauhtia yli 100 km tunnissa. Näin kuinka oikealta rampilta kaasutteli auto aikeissa liittyä moottoritielle. Kuulin taas korvassani puhetta. "Vaihda kaistaa, tuo auto ajaa muutoin sinun kylkeesi". Ja vaihdoin nopeasti vasemmalle kaistalle, kun samassa tämä toinen auto kiisi suoraan eteeni yhtään katsomatta, kulkeeko tiellä muita autoja. Jos minua ei olisi varoitettu, olisi auto pamahtanut suoraan keulaani tai kylkeeni. En usko, että olisin selvinnyt hengissä kolarista niin suuressa vauhdissa. Kyse oli parista sekunnista.

Enkelit arjen pienissä ihmeissä

Ja näitä kokemuksia on muitakin kuin vaaratilanteet. Löydän aina parkkipaikan, vaikka olisi kuinka ruuhkaista, kun kysyn sitä enkeleiltä. He saattavat neuvoa ihan selkeästikin mihin paikkaan kannattaa ajaa, että parkkipaikka löytyy. Tai sitten pyydän etukäteen suoraan parkkipaikkaa paikan läheisyydestä mihin olen menossa. Ja jos olen ajamassa johonkin entuudestaan tuntemattomaan paikkaan, saatan löytää paikkaan kuin itsestään ilman karttaa. Tai sitten se kerrotaan minulle suoraan, esim. että se on tuossa kulman takana tms.

Alevainu

Vuosien mittaan minulle on kehittynyt myös hyvä alevainu. Eli jos tarvitsen esim. jotain huonekalua tai vaatetta, minulle näytetään tai kerrotaan mihin kauppaan minun kannattaa mennä. Sieltä löydän tuotteen ja suurimmaksi osaksi aina alennuksesta. Tai sitten minulle saattaa vain tulla tunne, että johonkin kauppaan pitää mennä. Menen sinne katselemaan ja löydän sieltä jonkin tuotteen alennuksesta, jota olen pidempään tarvinnut mutta en ole vielä hankkinut.

Tämä ale vainu on ollut todellakin lahja, sillä en erityisemmin pidä kaupoissa kiertelystä vaan ostan sen mitä tarvitsen, en muuta. Shoppailuni on nykyään tehokkaita täsmällisiä, nopeita iskuja tiettyihin kauppoihin. Yleensä isoissakin ostoksissa menee korkeintaan tunti.

Kuuntelemisen ja luottamuksen yhteys

Ja jos kesäisin mietin, tarvitsenko sinä päivänä sateenvarjoa, kysyn sitä enkeleiltäni. He kertovat tarvitsenko vai en, riippumatta sää ennusteesta. Ja joka kerta olen saanut todeta heidän vastauksensa todeksi. Tämä yhteys, joka heidän kanssaan on, on kehittynyt vuosien varrella niin, että olen ymmärtänyt alkaa kysymään asioita heiltä suoraan jos jokin asia mietityttää. Ja sen jälkeen kuunnellut ja tehnyt niin kuin sanotaan.

Koen tällaisen yhteyden tärkeimmäksi asiaksi sen, että se on molemmin puolista. Eli jos vain kyselee ja pyytää asioita, mutta jättää sen oman osuuden tekemättä, eli ei kuuntele ja tekee kuitenkin toistuvasti vastoin ohjausta, saattaa yhteys heikentyä. Oman intuition ja valon auttajien välisen kommunikoinnin kehittäminen on mielestäni yksi tärkeimmistä omaa arkea ja elämää helpottavista asioista. Jokaisella ihmisellä on kyky kehittää tätä puolta itsestään, jos haluaa.

Arkkienkeli Mikaelista

Siinä missä koen, että oma suojeluenkelini on kanssani koko ajan, on lukuisia muita enkeleitä, jotka tulevat ja menevät tarpeen mukaan. Joskus esim. hankalassa elämäntilanteessa enkeleitä saattaa olla useita yhden ihmisen ympärillä.

Arkkienkeleistä Mikael on ollut minulle tähän asti se läheisin. Hän oli se, joka ilmestyi luokseni ensimmäisenä, ja niin voimakkaalla energialla ensimmäisessä enkeli-illassani Kristan luona, ettei minulle jäänyt enää mitään mahdollisuutta epäillä enkelten olemassaoloa. (Kerron tästä tarkemmin blogini luvussa 1). Olen kuitenkin tästäkin huolimatta ajautunut monta kertaa epäilemään, että olenko sittenkin kuvitellut kaiken.

Vaikka vuosien mittaan enkeliyhteyteni on vain syventynyt, rationaalinen mieleni nostaa edelleen välillä päätään ja kyseenalaistaa kokemukseni. Arkkienkeli Mikael kävi vuosien päästä toisenkin kerran "laittamassa jauhot suuhuni", koska tarvitsin taas vahvistusta enkelien olemassaololle ja omalle yhteydelleni heihin. Tällä kertaa se tapahtui ihan tavallisena sunnuntai aamuna, kun olin mieheni Joukon kanssa saunassa omassa kodissani.

Kesken saunomisen aloin aistia, että voi hyvä ihme, mitä täällä tapahtuu! Aloin tuntea hyvin voimakkaan energian, joka avasi sydämeni niin, että pystyin vain haukkomaan henkeäni. Pääni sumeni ja tuntui kuin pyörtyisin. Kyyneleet valuivat valtoimenaan, kun tunsin tämän valtavan rakkauden avaavan sydämeni ja täyttävän minut läpikotaisin. Pystyin vain menemään saunan lauteille makaamaan, ja makasin siinä jonkin tovin tämän energian täyttämänä. Yritin nousta ja mennä pesulle, niin jalkani eivät kantaneetkaan ja Jouko auttoi lopulta minua peseytymään. Sitten hän talutti minut sänkyyn, jossa makasin loppupäivän.

Jouduin perumaan kaikki sen päiväiset menot. En pystynyt edes illalla ajamaan vielä autoa. Arkkienkeli Mikaelin ilmestyminen sinä päivänä noin vahvalla energialla oli tarkoituksen mukainen ja siunaus. Se oli siunaus minulle siksi, että epäilevä mieleni hiljeni jälleen hetkeksi. Mieleni vuoksi tarvitsen tällaisia kehollisia kokemuksia, että voin uskoa näiden asioiden tapahtuvan. Hän kertoikin, että tuli luokseni siksi niin voimakkaalla energialla, että tunnistaisin hänet aina tulevaisuudessa kun hän saapuu ja niin olen tehnyt.

Siunaus tämä oli myös Joukon ja minun parisuhteelle. Kun Jouko sai todistaa vierestä Arkkienkeli Mikaelin vierailua, sai hänkin entistä vahvemmin kokemusta siitä, miten tärkeää kanssakäyminen enkelten kanssa on meille. Se on nyt jotain mitä yhdessä jaamme, yhteyden enkeleihin ja luottamuksen heidän apuunsa omassa arjessamme.